Maalaukselle uusi elämä uusilla kehyksillä

Pyöriikö nurkissa vanha öljymaalaus? Taideteos itsessään olisi hieno, mutta kehykset ovat rikki, ajasta jälkeen jääneet tai yksinkertaisesti rumat! Moni taulu muuttaa olemustaan täysin kun kehykset päivitetään tähän päivään.

Kun vanha kehys irroitetaan saadaan selville teoksen kunto. Huomioitavia asioita ovat mm. kiilapuun kierous, canvaksen löystyminen ja ristimitan heitto. Nämä saadaan korjattua pingottamalla työ uudelleen uusille kiilapuille. Työssä saattaa myös näkyä vahva väriero näkyvillä olleen kuva-alan ja vanhan kehyksen alla olleen canvaksen välillä. Nykyisten kehysten huullokset/falssit ovat yleensä kapeampia kuin vanhojen, mutta uudelleen kehystettäessä työhön voidaan ulkokehyksen lisäksi laittaa lapelista tai pellavainen sisälista peittämään eroavaisuuksia maalauksen reunoilta.

Tämän teoksen kohdalla päädyttiin tummanruskeaan puukuvioiseen sisälistaan ja aavistuksen vihertävään vaaleaan ulkolistaan. Näin kokonaisuus raikastui ja päivittyi tähän aikaan. Nyt kehys sulautuu vallitsevaan sisustukseen ja itse työ ja loistavat värit pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Oikeaoppinen kehystys suojaa paperipohjaista taideteosta

”Paperipohjaisella teoksella” tarkoitetaan yksinkertaisesti mitä tahansa teosta, joka on tehty paperille (esimerkiksi grafiikanvedokset, akvarellit, piirustukset, yms.). Oikeanlaisella kehystyksellä teokset saavat viimeisen silauksen ja joka tuo ne esiin uudella tavalla. Paperipohjaiset taideteokset vaativat kuitenkin kehystyksen muustakin syystä, kuin ainoastaan ulkonäön vuoksi: asianmukainen kehystys suojaa paperipohjaista teosta ja estää sen tuhoutumisen.

Mitä tämä ”asianmukainen” kehystys tarkemmin ottaen sisältää ja kuinka se suojaa teosta? Ainakin neljä seikkaa on mahdollista mainita:

Ensiksi, itse kehyksen tulee olla sellaista materiaalia, josta ei haihdu haitallisia paperia haurastuttavia tai kellastuttavia aineita. Useat halpiskehykset, jotka on valmistettu mdf- tai lastulevystä, eivät täytä tätä kriteeriä. Aidot puulajit ovat huomattavasti turvallisempia. Meillä käytetään ainoastaan suomalaista tai EU:n sisällä tuotettua PECF –sertifikoitua, eli ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää puuta. (Halpiskehykset, jotka on usein valmistettu Kaukoidässä, eivät näin yleensä ottaen ole ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä tuotteita.)

Toiseksi, teos on suojattava hapottomien pahvien varaan. Jos kehystyksen tausta- tai passepartoutpahvi on hapollinen, niin se vahingoittaa työtä ajan mittaan. Hapottomat pahvit toimivat myös ilmansaasteiden, joita pääsee kehyksen sisälle ajan mittaan väkisinkin, suodattajina. Me käytämme hapottoman passerpartout – pahvin, eli paspan tai aukkopahvin, sekä hapottoman taustapahvin välissä vielä hapotonta eristepahvia mahdollisimman suojaavan kehystyksen saavuttamiseksi. Teos myös luonnollisesti kiinnitetään hapottomasti ja siten, että se on helposti irrotettavissa. (Jälleen, harvan halpiskehyksen kanssa saa samassa paketissa hapottomat pahvit.)

Kolmanneksi, teos ei saa koskettaa kehystyksessä käytettävään lasiin (tai akryyliin). Tämä johtuu siitä, että ajan mittaan lasin pintaan tiivistyy tai ”kondensoituu” ilmankosteutta. Jos lasi olisi teoksessa kiinni, kosteus siirtyisi suoraan teokseen. Siksi taideteos erotetaan aina lasista joko paspalla ja/tai erillisellä välilistalla.

Vielä neljänneksi: jos kehystettävä teos on erityisen arvokas tai jos sitä pidetään ikkunan lähettyvillä, niin kehystykseen suositellaan UV-suojattua lasia, jotta haitalliset UV-säteet eivät pääsisi vahingoittamaan teosta. Meillä on tarjolla UV-suojattua optista museolasia. UV-suojan lisäksi tässä lasissa on merkittävä esteettinen etu: se näyttää usein lähes näkymättömältä optisen pintansa vuoksi. Ero heijastuksessa tavalliseen lasiin on merkittävä. Varsinkin tummiin töihin suositellaan optista lasia jo pelkän ulkonäön vuoksi, sillä tummaa pohjaa vasten tavallinen lasi voi heijastella häiritsevän paljon.

Jos nämä asiat eivät ole kunnossa alkaa paperipohjainen teos mennä vuosien saatossa hiljalleen piloille eri tavoilla. Paperi kellastuu, tummuu ja haurastuu; siihen voi ilmestyä läikkiä ja se voi syöpyä hyvinkin pahasti. Näin taideteoksen arvo laskee huomattavasti. Olemme nähneet näitä tapauksia satoja Kehysliike Malkin miltei 40-vuotisen historian aikana.

On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka kehystys tehtäisiin kuinka hyvin ja kuinka hyvillä materiaaleilla tahansa, ei mikään kehystys ole ikuinen. Koska hapottomat pahvit suodattavat ilmansaasteita ja lasi ajan mittaan hapettuu (oksidoituu), on kehystyksessä käytetyt pahvit sekä lasi hyvä vaihtaa noin 10-15 vuoden välein.

Yhteenvetona: Taideteoksia ei ole tarkoitettu pimiöön teosten vahingoittumisen pelossa, vaan esille nähtäväksi, katseltavaksi ja ihailtavaksi. Jos teos on tehty paperille, ja sen halutaan kestävän aikaa, on se kehystettävä asianmukaisesti (oikeanlaisella kehyksellä, hapottomilla pahveilla, sekä irti lasista että mahdollisesti UV-suojan sisältävällä lasilla), jotta sitä voi huoletta pitää esillä. Jos teoksella on siis joko rahallista tai tunnearvoa (tai molempia), niin jo pelkästään teoksen säilyvyyden kannalta se tulisi kehystää oikeaoppisesti asianmukaisilla materiaaleilla.

Lisälukemista 
PPFA Guidelines for Framing Works of Art on Paper (Professional Picture Framers Association)